Helmet-lukuhaaste: Lyhyttä, oi niin lyhyttä (Päivitetty 25.3)

Päätin suorittaa tänä vuonna helmet lukuhaasteen lyhyt-versiona, lukemalla romaanien sijaan novelleja ja muita lyhyitä tekstimuotoja. Kirjaan tähän postaukseen ylös lukemani tekstit, eli postaus siis päivittyy sitä mukaa kun haaste etenee. Haasteen tavoitteena on lukea 50 tekstiä vuoden aikana.

Ehdota kommenteissasi omia suosikkejasi eri haastekohtiin, kaikki kohdat löytyvät täältä.

 

25.3
Neljäs haastekohta: Novellin nimessä on jokin paikka

Hannu Rajaniemi: Rakastunut Pariisi (Näkymättömät planeetat, 2016)

Hannu Rajaniemi on siisti tyyppi. Olen lukenut hänestä jonkin verran, mutta en ennen tätä haastetta ollut lukenut häneltä mitään. Rajaniemihän on siis Kaliforniassa asuva suomanalainen säieteoriasta väitellyt tohtori ja tieteiskirjailija, joka kirjoittaa englanniksi ja joka sai kustannussopimuksen esikoisteokselleen Kvanttivaras vain yhden luvun perusteella. Lisäksi Rajaniemi on puuhastellut neurofiktion parissa. Näkymättömät Planeetat -kokoelman loppupuolelta löytyy lyhyt esittely neurofiktiosta sekä Lumikki-tarina, josta ensimmäinen neurofiktio luotiin.

Rakastunut Pariisi on lyhyt novelli, jossa abstrakti sanonta kaupunkiin rakastumisesta tehdään konkreettiseksi, romanttiseksi rakkaudeksi ja asetelma käännetään toisinpäin: Kaupunki, Pariisi, on se joka rakastuu, ja vieläpä pohjanmaalaiseen keski-ikäiseen maanviljelijään.

Rajaniemi on tunnettu avaruusoopperasta, scifistä, mutta Rakastunut Pariisi on ennemminkin spekulatiivista fiktiota jos sitäkään; mieleen tulevat lähinnä Kafkan novellit. Koska en tosiaan ole lukenut häneltä muuta, ja aikaisempien tietojen valossa, epäilen vahvasti, että tämä novelli olisi edustava esimerkki hänen tuotannostaan. Kirja on suhteellisen uusi (2016) ja tarjoaa varmasti kiinnostavaa luettavaa ainakin scifistä kiinnostuneille.

 

11.3
Kolmas haastekohta: Novelli on osa sarjaa

Andrzej Sapkowski: Noituri (The Witcher – Noituri: Viimeinen toivomus, 2010/1993)

Kolmanteen haastekohtaan sain muutamia hyviä vinkkejä, joista valitsin Sapkowskin fantasia-saagan, The Witcherin. Kyseessä on tarina-sarja, johon kuuluu kaksi novellikokoelmaa sekä viisi romaania (+ yksi spin off-romaani), joiden yhdistävänä tekijänä on päähenkilö, Geralt Rivialainen niminen noituri. Tuoteperheeseen kuuluu kirjallisuuden lisäksi puolankielinen elokuva ja tv-sarja, sarjakuvia sekä videopelejä.

Luen tyypillisesti aika vähän varsinaista fantasiaa, sillä genrekirjallisuudesta olen enemmän suuntautunut scifiin. Noituri-sarja on minulle aiemmin tuttu lähinnä videopelistä, jota en edes ole itse pelannut.

Noituri-novelli on kokoelman toinen tarina, jossa päähenkilö ja hänen toimintapansa ja -ympäristönsä esitellään lukijalle. Tarina sijoittuu keski-ajan tyyppiseen maailmaan, jossa elää jos jonkinlaista pahaa voimaa ja taika-olentoa. Päähenkilö on kiertävä ”taikova palkkamurhaaja”, joka hankkii elantonsa tappamalla erilaisia epäihmisiä. Mielenkiintoista on se, että tarinoiden hirviöt ovat usein itsekin taikuuden uhreja. Fantasiaan olennaisesti liittyvä hyvän ja pahan välinen taistelu kyseenalaistuu kun niiden välinen ero ei olekaan niin yksinkertainen. Geralt on aika bad-ass ja varsin mystinen tyyppi.

Näinkin lyhyessä piipahduksessa Sapkowskin laajaan fantasia-maailmaan, kävi selväksi, että erilaisia taikavoimia omaavia ihmistyyppejä/ammatteja on useita. Novellissa puhutaan ainakin Tietäjistä (jotka ainakin tutkivat taikuutta), Noidista ja Velhoista (jotka ilmeisesti keskittyvät enemmän taikuuteen kuin tappamiseen) ja Noitureista, taikovista palkkasotureista. Eeppisen fantasian ja miekan ja magian ystäville Noituri uppoaa varmasti.

Jostain syystä Noituri-novelli toi mieleeni suomalaisen Mixu Laurosen Kontiais-tarinat, joissa sokea tietäjä kiertää rautakautista Suomea ratkomassa rikoksia, joista osa on epäihmisten suorittamia.

Näin nuortenkirjastotyötä tekevänä toivoisin, että kirjoista tehtäisiin enemmänkin pelejä ja peleistä kirjoja. Kun tietty tarinamaailma kiinnostaa ja innostaa, on hieno ja kokonaisvaltainen kokemus päästä siihen käsiksi monen median kautta.

Seuraavaan haastekohtaan (novellin nimessä on jokin paikka) minulta löytyykin jo novelli valmiiksi katsottuna. Sen sijaan 80-luvulle sijoittuvasta lyhytproosasta ei ole mitään hajua, joten siihen kaipailisin kovasti hyviä ehdotuksia. Plussaa on, jos tarinassa on yhteiskunnallista ajankuvaa.

 

17.2

Toinen haastekohta:  Kotimainen proosaruno

Saila Susiluoto: Auringonkierto (2005)

Toinen haastekohta venyi pidemmälle kuin oli tarkoitus työ- ja projektikiireiden vuoksi. Tällä kertaa luin poikkeuksellisesti koko proosarunokirjan, sillä en osannut irrottaa kokoelmasta ainoastaan yhtä tekstiä.

Luen aika vähän runoja siihen nähden, kuinka paljon ne ovat antaneet inspiraatiota omaan kirjoittamiseeni. Lähes aina kun luen runoja, ideat alkaavat kerääntyä päässäni, ja runouden kieli tuo vivahteikkuutta proosakirjoittamiseeni. Runouden metaforisuus, tiiviys ja kielellinen omalaatuisuus ovat valtavan hyviä virikkeitä myös proosan kirjoittajille. Kokeile vaikka.

Saila Susiluoto on kirjoittanut jo monen monta runokirjaa elämänsä aikana, ja mm. Ipadilla toimivan runosovelluksen, josta olen kirjoittanut aiemmin. Jos digitaalinen runous kiinnostaa, Antikythera on suomalainen pioneerityö tällä alalla.

Auringonkierron proosarunot puhuvat ajan kulumisesta, rakkaudesta, murheesta, elämän painolasteista, pakenemisesta, naiseudesta, äitiydestä, ja yksinäisyydestä. Runoista löytyy paljon metaforista luontokuvausta, jossa ehkä kaikkein tärkeimmät, jatkuvasti toistuvat ajan kulumisen ja lähdön symbolit ovat vene ja meri. Suuresta osasta runoja löytyy vanhaa kuvastoa seppineen ja veneentekijöineen.

Parhaiten jäi mieleen maankiertäjä-osan seitsemäs runo, sillä tematiikaltaan se liittyy läheisesti omaan, erittäin henkilökohtaiseen romaaniprojektiini, joka kertoo myöskin lähdöistä.

”otin kirveen, veistin veneen,
kaadoin rakastetun juuriltaan.
Taivas raksutti kuin suuri sininen kello,
lähdin niin monta kertaa etten osannut enää laskea itseäni.”

Seuraava haastekohta on novelli, joka on osa sarjaa. Kerro kommenteissa, jos sinulla on tiedossasi novelleja, jotka voitaisiin laskea jonkinlaiseksi sarjaksi.

 

7.1.2018

Ensimmäinen haastekohta: Novellissa muutetaan

Mooses Mentula: Muutto (Musta timantti, 2011)

Saatavilla e-kirjana helmet-kirjastosta 

Löysin ensimmäisen novellini etsimällä googlesta novellia, jossa muutetaan, ja näitähän löytyikin useita. Valitsin vaihtoehdoista Mooses Mentulan tekstin, koska olen useamman kerran hypistellyt hänen kirjaansa Jääkausi kirjastomme uutuushyllyssä. En tiedä Jääkaudesta tai kirjailijasta mitään muuta kuin että kirjalla on todella kaunis kansi ja kirjailijalla mielenkiintoinen nimi. Helsingin Sanomien haastattelu kertoo, että myös romaanissa muutetaan, vinkkinä tavallisen helmet-lukuhaasteen suorittajille.

Muutto-novellissa nuori mies on saanut (jonkinlaisen) tyttöystävänsä raskaaksi, ja joutuu pakotettuna muuttamaan tämän kanssa yhteen. Lyhyessä (e-kirjassa hieman yli kahdeksan sivua) novellissa liikutaan usealla aikatasolla, mikä tekee siitä hieman hyppivän. Tarinassa ei kerrota päähenkilön ikää, mutta puhutaan mm. armeijasta, opiskelusta ja opiskelija-asunnoista, joten olettaisin miehen parikymppiseksi. Kirjailija ei kuitenkaan minusta tavoita parikymppisen nuoren kundin ääntä; yllätän itseni kerta toisensa jälkeen kuvittelemasta päähenkilöä nelikymppiseksi, siltä hänen mielentyylinsä nimittäin kuulostaa.

Tarina ei ollut minusta mitenkään kiinnostava enkä oikein saanut siitä mitään irti. Myöskään kirjailijan tyylissä ei ollut mitään kiehtovaa. Ainoa herättävä hetki oli, kun puhuttiin paikasta, jonne nuoripari oli yhdessä muuttamassa: olen nimittäin asunut juuri niissä taloissa.

Musta timantti -novellikokoelma on ollut vuoden 2011 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana, joten ihan surkea kirja ei voi olla kyseessä. Muutto on kokoelman aloitusnovelli.

Ensi viikolla sukellan kohti kotimaista proosarunoa, ehdotuksia erityisen pysäyttävistä kokemuksista otetaan vastaan!

 

Kuva: George Hodan

Mainokset

One thought on “Helmet-lukuhaaste: Lyhyttä, oi niin lyhyttä (Päivitetty 25.3)

Add yours

  1. Kohtaan 14 ”Novellin tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan” voisi sopia Tuomas Kailan Lähettiläät (Kulttuurivihkot, 2017), loistava teos.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: